Ihanaa pääsiäistä!

Meitä työntekijöitä muistettiin tänään kukkakimpuilla kiitokseksi kevään töistä ja pääsiäisen kunniaksi.

Nautinnollista pääsiäistä kaikille! :)

Elimistö taistelee...

... tauteja vastaan.

Vielä eilen oli imusolmukkeissa niin suuri hyvien ja pahojen välinen sota, että aina kumartuessa tuntui, kuin puoli kaulaa olisi täytetty lyijypainoilla. Sama tunne, kun poskiontelotulehduksessa painaa pään alas ja kasvot täyttää humahtava kipu. Nyt tuo sama tunne oli kaulalla. Leukanivelen takana oleva imusolmuke oli niin turvoksissa, että hetken pelkäsin koko imusolmukkeen räjähtävän ihon läpi. 

Nyt tilanne on rauhoittunut, mutta olo on hieman hutera, mutta ei sairas. Ikäänkuin ennakkoaavistusta tulevasta. Tai sitten tämä olo johtuu siitä, etten viime yönä nukkunut paria tuntia enempää. Sain unta vasta klo 4 aamulla ja heräsin vähän jälkeen klo 6. Kaikki tämä vain sen takia, että sunnuntaina oli tiedossa aikatauluja, autolla ajamista, parkkeeraamista, käynti sellaisessa liikuntahallissa jossa en ollut ennen käynyt, auton tankkaamista ja piti keksiä missä saisin tulostettua maksukuitin, kun meidän taloudesta ei löydy yhtään toimivaa tulostinta.

Joillekin tämä on ihan arkipäivää. Minulle se on ahdistava stressi. Haluan tuttua ja turvallista, tietää mitä tuleman pitää, en pidä yllätyksistä enkä uusista paikoista tai ihmisistä. Minulle kaikki muutos on ensin pahasta, vaikka loppujen lopuksi muutos olisikin suunta parempaan.

Noh, päivän tapahtumat on taputeltu ja sekä minä, neitokainen että hänen ystävänsä olemme hengissä ja voimme hyvin. Minäkin olisin ansainnut mitalin kaikista niistä viimeaikaisista tapahtumista, joissa olen tämän vuoden puolella ylittänyt itseni ja antanut laittanut itseni likoon 150 %:sesti  , mutta tässä kuva mitalista, mikä pujotettiin tänään neitokaisen kaulaan hänen street dance -tanssiryhmänsä  otettua osaa alueellisesssa kilpailussa.

Ei ihanampaa :)

Kevät.

Perjantaivapaa. Sain maata meritähtiasennossa keskellä sänkyä ja keskellä olohuoneen lattiaa. Aamun täydellisen hiljaisuuden rikkoi vain kellon tikitys ja kissan pehmeä kehräys. Sain siivota ensin keittiön tiskipöydän ja sen jälkeen vetäytyä sohvalle, nostaa jalat ylös ja uppoutua lukemaan. Sitten siivota keittiön pöydän ja tämän jälkeen uppoutua katsomaan elokuvaa sukkapuikkojen kilistessä käsissä. Sen jälkeen raivata olohuonetta ja sen tehtyäni pistää musiikit soimaan ja siirtyä peilin ääreen leikittelemään erilaisilla kampauksilla. Oma rytmitys <3

Lauantaivapaa.
- 11 kg.
Oli kerrankin aikaa siivota vaatekaappia ja tehdä kunnollinen raivaus. Kohtuullinen kasa liian isoksi käyneitä vaatteita sai lähtötuomion. En vaan ole vielä päättänyt, että vienkö varastoon, kirpparille vai suoraan kierrätykseen.

Sunnuntaivapaa.
Aamuaurinko herätteli ennen aamukahdeksaa. Kissa kehräsi jaloissa. Päätin vielä viipyä lämpimässä pesässä ja heräsin uudestaan tunnin päästä. Halusin nauttia rauhallisesta aamusta. Nuuhkin peittoa. Se tuoksui raikkalle, rennolle sunnuntaiaamulle. Jatkoin loikoilua, peiton lämpimässä sylissä, miehen hellässä kainalossa ja uppouduin Riikka Pulkkisen teokseen Raja. Kahden tunnin päästä huomasin kääntäneeni viimeisen sivun. En muista koska viimeksi kirja olisi saanut minut niin otteeseensa, että se oli luettava yhdellä kertaa.

Aamupalaksi tuoretta kahvia ja lämpimiä, täytettyjä croisantteja.

Sydän täynnä rakkautta.

Akut on ladattu.

Olen valmis uuteen viikkoon.

Sixpence None The Richer - Kiss Me. Sopii hyvin tämän viikonlopun tunnelmiin :)