En ole katsonut Kuninkaallisia häitä kuin kaksi jaksoa, joista ensimmäisen pikakelauksella, sillä minua häiritsee suunnattomasti selostajat. Ohjelmaformaatti muutenkin silittää minua vastakarvaan ja pahasti.
Katsoin kuitenkin viimeisen jakson, sillä jokin Petterissä ja Tuulassa sai minut nauliintumaan ruudun ääreen.
"He seurustelivat ensimmäisen kerran jo 25 vuotta sitten. Tuolloin suhde kesti vain vuoden.
Viime
kesänä entisestä vaimostaan eronnut Petteri etsi nuoruuden
rakastettunsa käsiinsä Facebookista. Lempi leimahti heti
ensitapaamisella, ja nyt on aika virallistaa suhde Riku Riihilahden selostamissa juhlissa." Iltalehti 25.6.2013: Toinen kerta toden sanoo Kuninkaallisissa häissä.
Että voikin olla ihana, romanttinen tarina ja kaunis pariskunta <3 Selostuskaan ei ärsyttänyt niin paljon kun huokailin tuota onnea. Ihanaa, että tällaisiakin tarinoita kuulee eikä aina vaan niitä samoja "rakastuttiin teininä" -rakkaustarinoita.
Saiskos näitä lisää, kiitos?!
torstai 27. kesäkuuta 2013
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Juhannus 2013
Oltiin viettämässä juhannusta mökillä ja heti ensimmäisestä illasta alkoi tapahtua.
Sisko oli makuuvintillä laittamassa koppiinsa petivaatteita ja ihmetteli mitä meidän kissa tuijottaa. Hän meni katsomaan ja piipunjuurella makasi tooosi pieni lepakonpoikanen. Se oli niin pieni, ettei sen silmät olleet vielä kunnolla auenneet ja se näytti ihan vastasyntyneeltä. Se oli niin pieni, että se olisi mahtunut hyvin tulitikkuaskiin. Se liikutteli päätään ja päästeli kutsuhuutoja. Yritimme auttaa sitä nostamalla varovasti tikun avulla välikatolle takaisin, mutta pieni jäi vain roikkumaan piippuun eikä osannut kiivetä muuria pitkin ylöspäin.
Välillä kävimme katsomassa olisiko se päässyt ylös. Toisekin kerran nostimme pudonneen reppanan takaisin ylös, mutta näytti siltä, ettei pieni tulisi selviämään. Emme tienneet kauanko pieni oli ollut ilman emonruokintaa ennen kuin me olimme sen löytäneet ja se oli todella heikossa kunnossa. Loppujen lopuksi pieni pääsi välikatolle, mutta luultavasti sen olisi pitänyt päästä vielä ylemmäksi, välikaton yläpuolelle, sillä pienestä näkyi enää vain onnettoman pieni, liikkumaton jalka emmekä enää kuulleet kutsuhuutoja. Tyttö itki pienen puolesta lohdutonta itkua, sillä hän olisi halunnut saada lepakkopienokaisen pelastettua. Parhaamme tehtiin, mutta se ei nyt tainnut riittää. Harmi vaan, että kun mökillä ei ole sähköjä, niin ei tule selattua nettilehtiä. Tätä Iltalehden uutista yhteystietoineen olisi tarvittu silloin torstaina, mutta en tiedä olisiko tämäkään enää auttanut, sillä poikanen oli jo löydettäessä todella heikossa kunnossa.
Minä aloin epäillä, että minusta on tullut heinäallerginen. Menimme torstai-iltana mökille. Olin juuri ollut viikon terveenä edellisestä nuha-yskästä ja saanut ääneni takaisin, kun perjantaina alkoi taas kurkkua kutittaa. Yskin saunassa ja yskin koko illan. Lauantaina huomasin, että ääntä ei juurikaan tullut. Sunnuntaina ääni oli aivan poissa ja heräsin aivan tukkoisena. Tuntui siltä kuin pää voisi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Poskionteloita jomotti. Yritin puhua, mutta suusta tuli vain säälittäviä vingahduksia tai hiljaista suhinaa, vaikka kuinka yritin saada ääntä ulos. Tultiin sunnuntai-iltana takaisin kaupunkiin ja olo alkaa helpottumaan. Enää ei niin paljon yskitä, ei ole tukkoista oloa ja äänikin kulkee paremmin. En keksi mitään muuta syytä tälle kuin sen, että perjantaina mieheni leikkasi nurmikon ja minä haravoin leikkuujätteitä kasaan ja kiikutin niitä kottikärryillä kompostiin. Mökillä koko tontti on yhtä nurmikkoa. Ajattelin testata, että jos ensi kerralla mökille mennessä sama toistuu, niin ei auta kuin napsia allergialääkkeitä, että voi nauttia mökkielämästä. Mutta jos lauantain ja sunnuntain välinen uneni johtuu tuosta reagoinnista, niin sitten mieluummin kärsin nuhasta ja näen unia ;)
Sisko oli makuuvintillä laittamassa koppiinsa petivaatteita ja ihmetteli mitä meidän kissa tuijottaa. Hän meni katsomaan ja piipunjuurella makasi tooosi pieni lepakonpoikanen. Se oli niin pieni, ettei sen silmät olleet vielä kunnolla auenneet ja se näytti ihan vastasyntyneeltä. Se oli niin pieni, että se olisi mahtunut hyvin tulitikkuaskiin. Se liikutteli päätään ja päästeli kutsuhuutoja. Yritimme auttaa sitä nostamalla varovasti tikun avulla välikatolle takaisin, mutta pieni jäi vain roikkumaan piippuun eikä osannut kiivetä muuria pitkin ylöspäin.
Välillä kävimme katsomassa olisiko se päässyt ylös. Toisekin kerran nostimme pudonneen reppanan takaisin ylös, mutta näytti siltä, ettei pieni tulisi selviämään. Emme tienneet kauanko pieni oli ollut ilman emonruokintaa ennen kuin me olimme sen löytäneet ja se oli todella heikossa kunnossa. Loppujen lopuksi pieni pääsi välikatolle, mutta luultavasti sen olisi pitänyt päästä vielä ylemmäksi, välikaton yläpuolelle, sillä pienestä näkyi enää vain onnettoman pieni, liikkumaton jalka emmekä enää kuulleet kutsuhuutoja. Tyttö itki pienen puolesta lohdutonta itkua, sillä hän olisi halunnut saada lepakkopienokaisen pelastettua. Parhaamme tehtiin, mutta se ei nyt tainnut riittää. Harmi vaan, että kun mökillä ei ole sähköjä, niin ei tule selattua nettilehtiä. Tätä Iltalehden uutista yhteystietoineen olisi tarvittu silloin torstaina, mutta en tiedä olisiko tämäkään enää auttanut, sillä poikanen oli jo löydettäessä todella heikossa kunnossa.
Minä aloin epäillä, että minusta on tullut heinäallerginen. Menimme torstai-iltana mökille. Olin juuri ollut viikon terveenä edellisestä nuha-yskästä ja saanut ääneni takaisin, kun perjantaina alkoi taas kurkkua kutittaa. Yskin saunassa ja yskin koko illan. Lauantaina huomasin, että ääntä ei juurikaan tullut. Sunnuntaina ääni oli aivan poissa ja heräsin aivan tukkoisena. Tuntui siltä kuin pää voisi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Poskionteloita jomotti. Yritin puhua, mutta suusta tuli vain säälittäviä vingahduksia tai hiljaista suhinaa, vaikka kuinka yritin saada ääntä ulos. Tultiin sunnuntai-iltana takaisin kaupunkiin ja olo alkaa helpottumaan. Enää ei niin paljon yskitä, ei ole tukkoista oloa ja äänikin kulkee paremmin. En keksi mitään muuta syytä tälle kuin sen, että perjantaina mieheni leikkasi nurmikon ja minä haravoin leikkuujätteitä kasaan ja kiikutin niitä kottikärryillä kompostiin. Mökillä koko tontti on yhtä nurmikkoa. Ajattelin testata, että jos ensi kerralla mökille mennessä sama toistuu, niin ei auta kuin napsia allergialääkkeitä, että voi nauttia mökkielämästä. Mutta jos lauantain ja sunnuntain välinen uneni johtuu tuosta reagoinnista, niin sitten mieluummin kärsin nuhasta ja näen unia ;)
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Nainen kuin Sodastreamer, yhtä pirskahteleva ja yhtä äänekäs ;)
Kopio Facebook -statuksestani:
Katin urvahdus
maanantai 17. kesäkuuta 2013
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Sateessa istun sateenvarjon alla, kuuntelen ropinaa kaikkialla
Sadepisaroiden tanssi sateenvarjon pinnalla kuullostaa ihan popcornien ääniltä
lauantai 15. kesäkuuta 2013
Äiti-tytär -ilta
Tyttö fanittaa Isac Elliottia niin täysillä, kuin 9 -vuotias koko sydämestään voi. Kun tuli tietoon, että Isac tulee esiintymään paikkakunnalle Sataman Yöhön niin olihan sen ihanuuden keikalle lähdettävä. Minulla ei ollut mitään käsitystä koko Isacista, muuta kuin että
kyseessä on joku salamanlailla tyttöjen sydämet vallannut 12-vuotias
poika.
Torstaina minusta tuntui, että kiviäkin kiinnostaa ja olisin mieluummin jäänyt kotiin makaamaan ruodollani ja tekemään empiiristä tutkimusta siitä pystyisinkö sylkäisemään kattoon asti, mutta lähdin kun olin luvannut.
Täytyy kyllä myötää, että yllätyin positiivisesti. Isac vaikutti fiksulta pojalta, lavaesiintyminen upposi tyttöihin (ja ehkä yhteen vähän vanhempaakin naisihmiseen ;)) ja kaiken lisäksi huomasin hytkyväni kuten Ally McBeal. Ensin aloin nyökyttämään päätä musiikin tahdissa ja sitten aloin vaivihkaa heiluttamaan hartioitakin. Enempää en uskaltanut, etten olisi nolannut meidän neitoa muiden silmissä, kun äiti bilettää Elliotin tahdissa :D Pakko se on myöntää, osui ja upposi minuunkin, ei ihme että neitokainen tykkää :)
No, jos Isac Elliot meni hartioihin asti, niin Antti Tuisku teki vaikutuksen polviin saakka. Antti Tuisku ei ole aiemmin herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita ja koko artisti on kuulunut "Ihan yks se ja sama" -kategoriaan. Mutta, nyt nähdessäni tuon keikan, voin sanoa, että taisi saada yhden fanin lisää :D Voi tsiisus mikä lavaesiintyminen, juuri sopivan diiva ja itsevarma, olematta kuitenkaan itserakas tai ylimielinen. Ja mikä lantio!! Oijj, mitkä liikkeet! Huh! Ja Antti veti paidankin pois hetkeksi... ;) Biisit meni polviin saakka ja hytkyin musiikin tahdissa. Katselin kateellisena neitoa kavereineen, jotka tanssivat sydämensä kyllyydestä musiikin tahdissa. En tanssahdellut, kun ei muutkaan aikuiset, mutta ei että miten olisi mieli tehnyt mennä siihen neitojen rinkiin ja tanssia tämän tahdissa :D
Mietin, että miksi sitä ei uskaltaisi tanssia ja riemuita musiikista kuten lapset. Toiset aikuiset tarvitsevat epävarmasssa tilanteessa kuperkeikkalimpparia, mutta minä tarvitsen jotain sellaista, minkä olin nyt ihan unohtanut tehdä. Olen tämän toimintatavan kopioinut tv-sarjasta Ally McBeal. Tämä alla oleva on se mitä minä teen epävarman tilanteen edellä, teen aamuisin jos tiedän, että työpäivästä tulee hankala, teen ennen tyttöjeniltaa tai silloin kun haluan muuten vaan kohottaa tunnelmaa. Minä teen näin, kuten Bisquit ja koska en tehnyt näin torstaina ennen keikkaa, olin ahdasmielinen ja pidättyväinen. :D
Mutta sitten tuli Cheek ja räjäytti tunnelman ihan kattoon!!! Ai vitsi mikä tunnelma, mikä SHOW ja mikä musiikki!! Sitten en enää pidätellyt, vaan tanssin ja lauloin. Siinä oma tyttö kavereineen ja vanhempineen katseli hetken suu auki, kun päästelin täysillä, mutta ai että miten tuntui HYVÄLTÄ!
:) Minä taas ihmettelin sitä, että miten ihmeesssä minun neitokainen osaisi ulkoa niin monta Cheekin kappaletta ja yllytin vaan laulamaan lisää mukana.
Oli ihan älyttömän hyvä, että lähdettiin vaikka ensin tuntui siltä, että olisihan sitä parempaakin tekemistä. :) Aivän järjettömän ihana ilta ja hyvä fiilis :)
Torstaina minusta tuntui, että kiviäkin kiinnostaa ja olisin mieluummin jäänyt kotiin makaamaan ruodollani ja tekemään empiiristä tutkimusta siitä pystyisinkö sylkäisemään kattoon asti, mutta lähdin kun olin luvannut.
Täytyy kyllä myötää, että yllätyin positiivisesti. Isac vaikutti fiksulta pojalta, lavaesiintyminen upposi tyttöihin (ja ehkä yhteen vähän vanhempaakin naisihmiseen ;)) ja kaiken lisäksi huomasin hytkyväni kuten Ally McBeal. Ensin aloin nyökyttämään päätä musiikin tahdissa ja sitten aloin vaivihkaa heiluttamaan hartioitakin. Enempää en uskaltanut, etten olisi nolannut meidän neitoa muiden silmissä, kun äiti bilettää Elliotin tahdissa :D Pakko se on myöntää, osui ja upposi minuunkin, ei ihme että neitokainen tykkää :)
No, jos Isac Elliot meni hartioihin asti, niin Antti Tuisku teki vaikutuksen polviin saakka. Antti Tuisku ei ole aiemmin herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita ja koko artisti on kuulunut "Ihan yks se ja sama" -kategoriaan. Mutta, nyt nähdessäni tuon keikan, voin sanoa, että taisi saada yhden fanin lisää :D Voi tsiisus mikä lavaesiintyminen, juuri sopivan diiva ja itsevarma, olematta kuitenkaan itserakas tai ylimielinen. Ja mikä lantio!! Oijj, mitkä liikkeet! Huh! Ja Antti veti paidankin pois hetkeksi... ;) Biisit meni polviin saakka ja hytkyin musiikin tahdissa. Katselin kateellisena neitoa kavereineen, jotka tanssivat sydämensä kyllyydestä musiikin tahdissa. En tanssahdellut, kun ei muutkaan aikuiset, mutta ei että miten olisi mieli tehnyt mennä siihen neitojen rinkiin ja tanssia tämän tahdissa :D
Mietin, että miksi sitä ei uskaltaisi tanssia ja riemuita musiikista kuten lapset. Toiset aikuiset tarvitsevat epävarmasssa tilanteessa kuperkeikkalimpparia, mutta minä tarvitsen jotain sellaista, minkä olin nyt ihan unohtanut tehdä. Olen tämän toimintatavan kopioinut tv-sarjasta Ally McBeal. Tämä alla oleva on se mitä minä teen epävarman tilanteen edellä, teen aamuisin jos tiedän, että työpäivästä tulee hankala, teen ennen tyttöjeniltaa tai silloin kun haluan muuten vaan kohottaa tunnelmaa. Minä teen näin, kuten Bisquit ja koska en tehnyt näin torstaina ennen keikkaa, olin ahdasmielinen ja pidättyväinen. :D
Mutta sitten tuli Cheek ja räjäytti tunnelman ihan kattoon!!! Ai vitsi mikä tunnelma, mikä SHOW ja mikä musiikki!! Sitten en enää pidätellyt, vaan tanssin ja lauloin. Siinä oma tyttö kavereineen ja vanhempineen katseli hetken suu auki, kun päästelin täysillä, mutta ai että miten tuntui HYVÄLTÄ!
:) Minä taas ihmettelin sitä, että miten ihmeesssä minun neitokainen osaisi ulkoa niin monta Cheekin kappaletta ja yllytin vaan laulamaan lisää mukana.
Oli ihan älyttömän hyvä, että lähdettiin vaikka ensin tuntui siltä, että olisihan sitä parempaakin tekemistä. :) Aivän järjettömän ihana ilta ja hyvä fiilis :)
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Fifty Shades of Grey
 | ||||||
| Grey sky: Lupaus sateesta |
 |
| White-grey: kissan värit mätsää makuuhuoneen väreihin ;) |
 |
| Something grey, something new..: Makuuhuone sai uutta ilmettä kukalla,uusilla verhoilla ja tyynynpäällisillä. |
 |
| Fifty Shades of Grey (Osa1: Sidottu): kirja, jota lukiessa en muista hengittää. Huh huh! ;) |
torstai 6. kesäkuuta 2013
Päivän biisi
Tämä kappale sopii hyvin tähän päivään :) Tämä versio kappaleesta saa minun ihon kananlihalle ja ihokarvat pystyyn nautinnosta.
Minä täytän tänään jälleen kerran 25 vuotta ;)
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Pieni pala haavetta
Pitkään olen haaveillut, että pääsisin näkemään erään suosikkilaulajani livenä. Tänä kesänä se toteutuu, nimittäin tähän tietoon saattaisin päästä Iskelmäfestivaaleille katsomaan Aki Louhelaa.
Katsomaan.... ja kuuntelemaan ;) Komea lauluääni, vielä komeapi mies <3
Katsomaan.... ja kuuntelemaan ;) Komea lauluääni, vielä komeapi mies <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)